PYHÄ BIRMA

Vanhan legendan mukaan, vuosisatoja sitten, burmalaisessa Lao-Tsun temppelissä eli kissoja munkkien seurassa. Näistä kissoista valkoinen Sinh-kissa sai "pyhän" värityksensä palkkioksi Tsun-Kyan-Kse-jumalattarelle osoittamastaan uskollisuudesta. Totta tai tarua, Pyhä birma on yksi vanhimpia tunnettuja kissarotuja. Aivan tarkkaa tietoa ei ole siitä, koska rotu saapui Eurooppaan. Eri lähteiden mukaan se kulkeutui Ranskaan kaukoidästä 1900-luvun alkupuolella.

Suloinen ja pehmeäturkkinen pyhä birma on puolipitkäkarvainen naamiokissa, jolla on valkoiset tassut. Takajaloissa valkoinen väri jatkuu jalan takaosassa nk. kiilana. Valkoiset tassut periytyvät birmoilla oman sukkageenin välityksellä. Naamiokissalle tyypillisesti birmalla on värilliset korvat ja naamio, väriä on myös jaloissa ja hännässä. Silmät ovat aina kauniin siniset, mitä syvempi sävy sen parempi. Naamiovärejä on olemassa kaikkiaan 20 eri värimuunnosta.
Perinteinen ja alkuperäinen naamioväri on ruskeanaamio. Vuosikymmenien saatossa rodulle on hyväksytty uusia värejä, nyt viimeisimpänä hopea (2016). Birma on ulkomuodoltaan liioittelematon ja kooltaan keskikokoinen kissa.
Birman ulkomuoto kehittyy hitaasti ja monesti ne menestyvätkin näyttelyissä paremmin aikuisempina.

Luonteeltaan pyhä birma on rauhallinen, lempeä ja sopeutuva. Se myös kiintyy omaan ihmiseensä syvästi. Pieni ripaus itämaisuutta tekee birman persoonasta vastustamattoman. Birma on myös leikkisä, sopivasti puhelias ja seurallinen.
Samalla sillä on taito liikkua kulisseissa, olla läsnä juuri sen verran että tulee huomatuksi. Jossain on todettukin pyhästä birmasta, että se on paras ystäväsi ikinä. Birma tarvitsee omistajansa seuraa ja huomiota, yksin siitä ei ole elämään.
Sosiaalisena kissana se tulee yleensä toimeen muiden lemmikkien ja lasten kanssa. Lisää tietoa rodusta ja sen kasvattajista saat rotuyhdistyksen kotisivuilta.

Pyhä Birman Kissa ry
©2016